Digitalisaatio haastaa ja mahdollistaa
Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden Digitalisaatio eli sähköistyminen etenee kovaa vauhtia ja muutos on seuraavien vuosien aikana nopeaa. Päijät-Häme on tehnyt Harjun Terveyden kautta uraa uurtavaa työtä luoden mahdollisuuksia esimerkiksi ympärivuorokautiseen palveluiden saavutettavuuteen kotisohvalta käsin. Digitalisaatiosta odotetaan suurta rakennemuutosten välinettä ja samalla kustannusten säästäjää.
Väestön ikääntyminen puolestaan on eräs sosioekonomisen ja poliittisen järjestelmän suurista haasteista. Vuoteen 2025 mennessä meillä on ainakin 11 prosenttia vähemmän 20-vuotiaita, mutta 50 prosenttia enemmän 60-vuotiaita. Terveysteknologiasta odotetaan ratkaisuja väestön ikääntymisen tukemiseen, kotona selviytymiseen, ammattilaisen työn helpottamiseen sekä erityisesti sairauksien omahoitoon – ja seurantaan.
Teknologisen kehityksen edetessä nopeaa vauhtia, on syytä pitää todellisena uhkana sitä, että muutos lisää ikääntyvien syrjäytymistä, ellei heistä pidetä huolta. Ikääntyvät ihmiset kohtaavat yhä monimutkaisemman maailman, jossa rahaa ei saa enää pankin tiskiltä eikä pankkikirjoja ole, terveystiedot siirtyvät nettiin ja ajat terveyskeskukseen saa myös helpoiten netin kautta. Uudella hyvinvointialueella tuleekin huomioida eri asiakasryhmien tarpeet, joista ikääntyneet ovat suurin ryhmä. Ikääntyneet ovat keskenään omia yksilöitä ja näin myös ratkaisujen tulee olla erilaisia ja räätälöityjä.
Avainasemassa ikääntyneiden pitämisessä mukana ovat omaiset. Mutta myös kunnilla, järjestöillä, yhdistyksillä sekä monilla vapaaehtoisilla on tärkeä rooli. Tarvitsemme vastuunjakoa ja toisaalta yhteisvastuuta. Ikääntyneiden oppimistapa ja -ympäristö tulee saada mieluisaksi ja teknologisten ratkaisuiden on oltava sellaisia, jotka oikeasti tukevat ikääntyneiden turvallista arkea ja tuovat omaisille sekä ammattilaisille keinoja seurata etäältäkin ikääntyneen vointia.
Nyky-yhteiskunnassa kulkee vielä pitkään rinnakkain vahva teknologiasukupolvi, joka on tottunut äly-ympäristöön jo taaperosta asti. Toisessa päässä on sukupolvi, joka on tottunut henkilökohtaisiin kontakteihin ja paperiseen maailmaan. Suurin haaste lieneekin, osataanko tehdä sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ikääntyvien kyvyn oppia käyttämään teknologiaa ilman, että se syrjäyttää tai aiheuttaa vielä enemmän yksinäisyyttä?
Digitalisaatio ei saa muodostua itseoikeutetuksi välineeksi, joilla ikääntyvien koetaan pärjäävän yhä pidempään yksin tai omatoimisesti. Ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä on hyvä opiskella myös nuorten sukupolven kanssa, joka elää virtuaalimaailmassa.
Kristiina Hämäläinen
Hyvinvointijohtaja, sairaanhoitaja YAMK
Aluevaaliehdokas